*

harritkiiskinen

Turha puhua pelon ja väkivallan ilmapiiristä, kun on itse sitä luomassa.

Alexander Stubbin kotiin siis kohdistui väkivaltainen teko. Koti on pyhä paikka, eikä tällainen ole millään muotoa hyväksyttävää, mutta toisaalta, sitä saa, mitä tilaa. Minä sydämestäni kuitenkin toivon, että Stubbin ja kaltaistensa lapset eivät joudu kärsimään tällaisissa kysymyksissä. On nimittäin suoranainen ihme, että se poliittinen ylimielisyys, jolla kansaa on eriarvoistettu ja vähäosaisia halveksittu meillä nyt jo reilut parikymmentä vuotta, ei ole johtanut vakavampiin yhteiskunnallisiin selkkauksiin ja väkivallantekoihin.

Stubb kertoi YLE:ssä, että kenenkään ei kuuluisi joutua elämään pelon ja väkivallan ilmapiirissä. Tämä on tietysti totta, mutta Alexander Stubbin suusta kuultuna se muuttuu lähinnä irvokkaaksi ivaksi niitä kohtaan, joita Stubbin kaltaiset, äärikapitalismia edustavat uusliberalistit kurittavat rakenteellisella väkivallalla työkseen.

Se rajoitettu tapa, jolla meilläkin puhutaan väkivallasta on täysin riittämätön. Meillä ovat poliitikot ja kaiken maailman taivastelijat kyllä heti huomauttelemassa siitä,kun lisääntyvän eriarvoisuuden Suomessa ilmenee yksittäisen kansalaisen toiseen ihmiseen kohdistamaa väkivaltaa.

Tähän on helppo kohdistaa paheksuntansa ja lisätä panostusta sen kansallisen, kollektiivisen turvallisuuden tunteen parantamiseksi, jolla kuitenkin loppupeleissä on tarkoitus lisätä kansan kyljestä karkaavan eliitin asemaa ja omistuksia, sekä ylipäätään porvarillis-kapitalistisen järjestelmän pysyvyyttä. Nythän seuraava budjettikin tämän osoittaa. Vähäosaisilta, niin pienen eläkkeen saavilta vanhuksilta, kuin jopa lapsilta leikataan samalla, kun sisäiseen turvallisuuteen ja puolustusvoimille annetaan lisää rahaa. Tämä on läpinäkyvää, jos mikä.

Kaikkien merkittävin ja yleisimmin ilmenevä väkivallan muoto yhteiskunnassa on jo pitkään ollut se rakenteellinen väkivalta, jolla on ajettu varakkaiden ja suuryhtiöiden asiaa yli kaksikymmentä vuotta. Tällä kovalla, äärikapitalistisella politiikalla on aikaansaatu työväestön ja vähäosaisten keskuuteen sellainen pelonsekainen ilmapiiri, jonka ydin koostuu jatkuvasta epävarmuuden tunteesta. Yhä useampi ihminen syrjäytetään yhteiskunnaallisesta osallisuudesta.

Rikkaita suosivalla, hyvinvointivaltiota ja sosiaalisia rakenteita ja verkostoja romuttavalla politiikalla ja siihen pakostakin kuuluvilla, yhteiskunnan tilaa koskevilla valheilla on aikaansaatu yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka nimenomaan edustaa jatkuvaa henkistä väkivaltaa, kiusaamista ja pelon ilmapiirin lietsontaa.

Maapallon kolmansissa maissa, joissa yhtiövaltaisen imperialistisen kapitalismin jälkeensä jättämä tuho on totaalista, joutuvat paikallistuotantonsa, kotinsa, kaikki elämän peruspilarit ja "turvallisuuden" menettäneet ihmiset lähtemään pakolaisiksi jonnekin. Eikö koti enää olekaan pyhä paikka, kun on kyse maapallon köyhistä ja kaikkein heikompi osaisista?

Näistä ihmisistä muodostuu se ihmisvirta, joka pakolaisina hakee paikkaansa maailmassa ja yhä useammin löytävät sen välimeren pohjasta. Kaikki tämä aiheutuu siitä suuryhtiö- valtaisesta kapitalismin imperialistisesta vaiheesta, jossa maapallo elää ja jota EU ja sen liittovaltiota kannattava Alexander Stubb myös kannattaa. Tämä on todellista väkivaltaa ja pelon ilmapiirissä elämistä. En ole koskaan kuitenkaan kuullut Stubbin näin asioita ilmaisevan, vaikka totesikin uutisissa, että kenekään ei tarvitsisi joutua elämään pelon ja väkivallan ilmapiirissä.

Alexander Stubbin kaltaisten suhteutuminen yhteiskunnassa ja maailmassa vallitsevaan väkivaltaan ja pelkoon kertoo vain siitä, kuinka irrallaan ovat ja elävät hänen kaltaisensa sen maailman väkivallan ja pelon ilmapiirin värittämästä todellisuudesta, jota he itse omilla itsekkäillä pyrkimyksillään ja päätöksillään ovat työkseen luomassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mielenkiintoinen sävy tuossa kirjoituksessa! Ihan tuli mieleeni suomalaisuusfraasi "en ole rasisti, mutta".

Harri Kiiskinen toteaa ilkivallan ikäväksi jutuksi ja sanoo sitten mutta. "On nimittäin suoranainen ihme, että se poliittinen ylimielisyys, jolla kansaa on eriarvoistettu ja vähäosaisia halveksittu meillä nyt jo reilut parikymmentä vuotta, ei ole johtanut vakavampiin yhteiskunnallisiin selkkauksiin ja väkivallantekoihin."

Tämän kesän ilmapiiri pakottaa kysymään bloggaajalta: etkö aio selväsanaisesti irtisanoutua hallituksen jäsenen kotiin kohdistuneesta tuhotyöstä? Flirttaileeko Harri Kiiskinen vandalismin kanssa?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Kynänvarsi-radikaali" pahoittelee vain sitä, että Stubbien lapset olivat kotona.

Antti Jokela

Niinpä, lapset ovat arvokkaita, koska he ovat vielä pelastettavissa.

Wikipediasta: 'Kommunistipropagandan tärkeä päämäärä oli luoda uusi ihminen. Koulut ja kommunistiset nuorisojärjestöt kuten neuvostopioneerit ja Komsomol, yrittivät poistaa lapset ”pikkuporvarillisesta” perheestä ja indoktrinoida heidät kollektiiviseen elämäntapaan.

Erään koulutusteoreetikon mukaan lapset olivat kuin pehmeää vahaa, heistä pitäisi muotoilla kommunisteja ja heidät piti kansallistaa. ”Velvoittaa äiti antamaan lapsensa neuvostovaltiolle – se on tehtävämme."

Lenin-setä-propaganda alkoi jo lastentarhoista. Vladimir Leninistä tehtiin lapsille jumalan kaltainen hahmo Neuvostoliiton perustajana. Lapsiin tartutettiin ajatus, että he olivat mukana maailmanvallankumouksessa, joka on tärkeämpää kuin perhesiteet. Pavlik Morozov, joka petti isänsä salaiselle poliisille (NKVD), nostettiin suureksi esikuvaksi.'

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostopropaganda

Käyttäjän PaganProsperity kuva
Jaakko Ollinmäki

Taisin juuri lukea elämäni yhden massiivisimmista vastuunvälttelyn epistoloista. Huomionkipeää ihmistä ikävämpi on vain ihminen joka perustelee huomionkipeyttään uhrin statuksella.

Aikuinen mies, nyt oikeasti. Mielestäni on olemassa perusteltu raja sille, kuinka paljon köyhien ja muiden vähäosaisten puolesta voi loukkaantua. Kutsutaan sitä vaikka hyväksi mauksi.

Käyttäjän harritkiiskinen kuva
harri kiiskinen

Olen pahoillani puolestasi Jaakko, kuka lienetkin. Antaa tuon perin typerän kommentin olla tuossa.

Käyttäjän PaganProsperity kuva
Jaakko Ollinmäki

Pahoittelen edellisen kommenttini ilkeyttä. Haluaisin kuitenkin että vastaat tähän kysymykseen: uskotko vakaasti siihen, että vallitseva status quo on yksinomaan oikeiston ja uusliberalismin vastuulla vai voisiko vasemmiston ynnä muiden vastavoimien epäonnistumisilla olla jotain tekemistä asian kanssa?

Käyttäjän harritkiiskinen kuva
harri kiiskinen Vastaus kommenttiin #6

Lue Jaakko vaikka ensin Kleinin "Tuhokapitalismin nousu", niin pääset selville siitä, miksi ollaan siinä, missä ollaan.

Vasemmisto (se todellinenkin) on epäonnistunut pahasti vastavoimnan luomisessa, mutta tilanne korjautuu koko ajan.

SDP:n eiole ollut vasemmistoa enää 1994 lähtien.

Käyttäjän PaganProsperity kuva
Jaakko Ollinmäki Vastaus kommenttiin #7

En ole lukenut kirjaa mutta tunnen sen pääargumentit: kapitalismin kenties rumimpana ilmenemismuotona on taloudellisen vallan käyttö kriisitilanteissa ympäri maailman, kuten vaikkapa luonnonkatastrofien jälkimainingeissa. Se on varmasti oikein taitava joskin luultavasti hiukan mutkia oikova kuvaus modernin oikeiston mahdollistamista voimista.

Mutta. Nyt onkin kyse tämän status quon vastustamisesta. Oletko täysin varma, että tilanne on korjautumassa? Onko määrittelemäsi SDP:n poisjättäytyminen vasemmistosta mielestäsi hyvä esimerkki 'tilanteen korjautumisesta'? Riittääkö vasemmiston ydin enää ratkomaan globaalin korporatismin ja rahan ylivallan aiheuttamia ongelmia? Vai tarvitsemmeko uudenlaista ajattelua?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #8

Naomi Klein on opintonsa kesken jättänyt toimittaja. Tuhokapitalismin nousu on pamfletti, jota taloustieteilijät eivät juurikaan vaivaudu arvioimaan sen ilmeisten virheiden takia.

Toimituksen poiminnat